Viikonloppu oli ja meni

Tuntuu,että viikonloput on kaikista kiireisimmät. Vanhin neidin baletti, joulu ja sitten vielä nyt olisi joulukuussa paljon Pin Up malli töitä.

Sunnuntaina minulla oli kuvaukset Vaasassa Heidi Järven kanssa. Heidi on valokuvaja velho. Heidin käsittelyssä on turvallinen olo. Maltan tuskin odottaa. Laitan tähän teille kuitenkin teaseria sunnuntaista.

20131203-153414.jpg

Ystävyys.

Ystävyys on asia jota en enään koskaan ota päivänselvänä asiana. NEVERS again! Olen aina ollut sosiaalinen ihminen ja minulla on PALJON tuttuja ja kavereita. Ystäviä minulla on noh, sanotaanko että tarpeeksi! ❤ Kaksi vuotta sitten “menetin” erään rakkaan ystäväni. En tiedä vielä tänä päivänäkään, mitä tein väärin. Mitä sanoin, mitä tein väärin jotta hän päätti, ettei enään tahdo olla minun ystävä. 13 vuotta hän oli minun parasystävä. Me oltiin niinkun paita ja peppu. Kasvettiin yhdessä. Kerroin hänelle aina kaiken ilon ja surun. Hän oli tukeni ja turvani. Kohtelin häntä TODELLA huonosti monesti, olin itsekäs ja tyhmä. Kadun sitä ja kuinka monesti pyysin anteeksi tyhmyyteni ja hän antoi anteeksi. Jos luet tätä, niin vielä kerran anteeksi tyhmyyteni. Silti, minä en tiedä lopullista syytä miks hän ei enään halunnut olla ystäväni, hän suorastaan alkoi vihamaan minua. Syystä jota en tiedä, olen kysynyt häneltä tätä monesti ja sain vain vastauksena “ei sillä ole mitään väliä”. Välillä mietin, että oliko jotain syytä edes? Kasvettiinko me erilleen? Paljon kamalaa tapahtui ja ystäväni mies jopa uhkaili minua väkivallalla. Toimin siinä tapauksessa väärin, mutta minua pelotti hänen uhkailut.

Toivoisin, että saisimme joskus edes keskusteltua asiat läpi. En pystyisi antamaan anteeksi hänelle hänen ja miehensä tekoja, ehkä jos hän selittää syyt. Haluaisin vaan saada sopua kun kuitenkin asumme samassa kaupungissa ja minua harmittaa se, että hänen pitää aina juosta minua “karkuun” kun olemme edes samassa kaupassa. Monesti olen ihmetellyt, että eikö se pitäisi olla minä joka juoksen karkuun?! Noh, ehkä se omatunnon tuskat hänessäkin sykkii. Kuitenkin toivon hänelle ja perheelleen sekä ystävilleen parasta. Kiitos JLME 1998-2010.

Tästä kaikesta olen silti selviytynyt ja saanut MONTA rakasta ihmistä elämääni. Olen oppinut, että ystäviä pitää kohdella hyvin ja rakkaudella. Tämän jälkeen olenkin voinut paljon paremmin. Tietty minulla on välillä omatunnontuskia kun en ole soitellut ystävilleni tarpeeksi usein, mutta kohtelen heitä aina AINA rakkaudella ja huolella. Välitän heistä todella paljon. Tulen vielä joskus kertomaan lisää minun ihanista ystävistäni! Lupaan sen. He ovat todella sen arvoisia, siis ylistämisen arvoisia.

Mr A

Halusin kirjoittaa mr A:sta. En edes tiedä mistä aloittaa.. Aloitetaanpa meidän ensi tapaamisesta. Näin kun A käveli rappusia alas Callen night clubiin ja näytti niin hyvältä, että en voinut muuta kun hymyillä. Siitä se sitten lähti.
Muistan kun suudeltiin ensimmäistä kertaa ja se oli jotain järkyttävän surkeeta. Hahaha. Muistan että voivottelin sitä mielessäni, kunnes seuraavan kerran kun tavattiin ja jännitys oli laantunut ja suudelma oli toisella kerralla täydellinen.

A kertoi minulle,että häntä jännitti aluksi joka kerta kun tavattiin. Samalta minustakin tuntui. Oli vatsa täynnä perhosia. Tiedättekö mitä? Minulla on vieläkin niitä perhosia vatsassa kun esim. Odotan A:ta kotiin töistä. Hullua,mutta tämä taitaa olla sitä oikeata rakkautta.

Meidän alku ei ole ollut helppoa, päin vastoin. Ei meistä kukaan ole täydellinen. Keskusteleminen onneksi auttaa. Lokakuussa sairastuin ja sairauden alku oli todella pelottavaa ja tuskastuttavaa. A lupasi olla tukenani ja turvanani. A oli kaikkea sitä ja enemmän. En olisi fyysisesti taikka psyykkisesti jaksanut ilman A:ta silloin. Siihen aikaan A vietti paljon aikaa meillä ja vain kävi kotona hakemassa kalsareita. Päätettiin siis muuttaa yhteen. Se tuntui oikealta.

A:lla on myös oma tytär joka on saman ikäinen kun minun murut. Ei voisi suloisempaa lasta toivoa lisää tähän konkkaronkkaan kun A:n tytär. Onneksi tytöt tulevat hyvin toimeen ja leikkivät yhdessä. A on myös ihana ja rakastava isä. A tulee myös hyvin toimeen minun murujen kanssa ja murut ovat ottaneet A:n hyvin vastaan.

A ei pelkästään ole hurmaava persoona, hän on myös mielettömän komea. Nams! Eikä varmaan tarvi edes mainita,että meillä tehdään sitä useammin kun lauantaisin saunan jälkeen pimeessä huoneessa. 😉 A saa minut tuntemaan kauniiksi ja seksikkääksi. Kuulen usein kuinka hyvältä näytän kuvissa etc. mutta se kun A näkee minut ilman meikkiä, pieruverkkarit jalassa ja yli suuri t-paita päällä ja silti kertoo kuinka kaunis olen. Toki A arvostaa sitä kauneutta kun laittaudun juuri häntä varten.

Meillä on myös yhteistä sairas huumori ja A on todella hauska. Toinen suuri asia joka yhdistää meitä on musiikki-, vaate-, sekä elämäntyyli. Ei tästä muuten tulis mitään. Hö hö!

A on tuonut elämääni iloa ja rakkautta. A saa minun parhaimmat puolet esille, iloisuuden ja hellän minä. Olen löytänyt parhaan ystävän, rakastajan, rakkaan, sielunystävän ja puuttuvan palapelin. Kunnioitan A:ta.

20131123-205732.jpg

Nyt menee hyvin!!

Vaikka ikuisuus flunssa painaa päälle saan joka päivä uusia Pin-Up duunikeikkoja ja en oo ikinä tehnyt näin SUURIA diilejä ja keikkoja. Olen todella onnellinen ja onnekas. Kiitos KAIKKI jotka uskotte minuun ja kannustatte minua. On myös ilo, että minulla on rinnallani Suomen kärkikaarti Pin Up malleja. Parasta tässä on se, että me tehdään tätä rakkaudesta lajiin. Kunhan pääsen tietokoneen ääreen niin haluan esitell teille ihania Pin Up malleja.

Olen todella onnellinen ❤

20131120-201115.jpg

Teippikynnet testissä

Teippikynnet testissä

Tällaiset ihanuudet oli tipahtanut postissa torstaina. Underground store oli lähettänyt minulle nämä ja voin kertoa, että jänskätti ja nauratti kun mä pelkäsin että näitten laittaminen olis vaikeeta. Oli tosiaan eka kerta kun testailin kynsitarroja. Näin jo selkeästi kuinka mä tappelisin … Continue reading